Kirkkoherranvirastossa

Terveiset täältä kirkkoherranviraston juuri uusitusta vessasta. Kuten olemme kaikki saaneet lehdestä lukea, varsin mittava uudistus kirkkoherranviraston tiloissa on nyt valmis, ja siksi päätän ensitöikseni tulla tutustumaan siihen, miten minunkin kirkollisverorahani on käytetty. – Ja paskat. En ole kirkollisveroa maksanut vuosiin. Sen verran epäonnistunut oli avioliittoni, että katson kirkon olevan siihen osasyyllinen. Mutta asiaan.

Remontti on siis valmis, ja sain hyvän syyn tulla tiloihin tutustumaan, kun piti hankkia syntymätodistus. Nyky-yhteiskunta kun ei millään usko, että olen hengissä, ellei siitä ole painettua paperia. Sanonko mitä sillä voisi pyyhkäistä. Mutta olihan siis oiva syy tulla, ja täytyy sanoa, että kyllä täällä kelpaa kyykkiä.

Ja hyvin harras tunnelma täällä vallitsee, kun toimitusta tehdessäni kuulen taustalla hiljaisen ja hartaan urkumusiikin soinnut. En ole täysin varma, tuleeko se jostain kaiutinjärjestelmästä vai onko salin puolella menossa jokin aamuhartaus. Kappalettakaan en ihan tunnista. Se on joko osa Matteus-passio­ta tai Vippaa mulle viitonen. No, kummastakaan en ihmeemmin perusta.

Minulle sattuu muuten hyvä hetki tulla tänne, nimittäin itse kirkkoherra pistäytyy äsken naapurikopissa asioimassa. En tietenkään näe täältä toisiin pömpeleihin, mutta tunsin äänestä. Ja kovin hengellistä hänenkin asiointinsa oli. Taisi olla aikamoinen harkko kyseessä, kun aluksi hän tuntuu puhuttelevan itseään Belsebuubia kovan ähkimisen ohella. Erotin sanat Helvetti ja Saatana. Sitten kuuluu valtava loiskahdus, ja seuraavaksi oli vuorossa Herran ylistys. Luulen kuulleeni hänen lausuvan: – Kiitos Herralle, tai jotain siihen suuntaan.

On se hyvä, että kirkkoherra on todellakin aito hengen mies, joka kovankin kilvoittelun hetkellä luottaa Kaikkivaltiaaseen. Mielenkiintoinen kohtaaminen.

Mietiskelen tässä myös, että näissä pömpeleissä voisi ottaa käyttöön katolisesta kirkosta tutun ripittäytymisen. Porattaisiin vain väliseinään pieniä reikiä, ja samalla posliinilla istuessaan voisi kätevästi ripittäytyä, jos viereiseen koppiin sattuisi hengen mies paikalle. Ja vaikka ei ripittäytymistä pääsisikään katoliseen tapaan suorittamaan, voisihan sitä vaikka tiedottaa kirkon muista kuulumisista.

Suurella mielenkiinnolla odotan myös, miten tämän toimituksen päätteeksi tehtävä huuhtelu toimii. Olen nimittäin kuullut villin huhun, että nappia painaessa huuhtelusäiliöstä pitäisi kuulua harras, moniääninen: – Aamen. Kaikkea ne Oraksen insinöörit ovat keksineet. Kuuluu olevan itse piispan idea.

Maltan siis tuskin odottaa. Nyt on aika pyyhkäistä.