Ministerin katsastus

Meillä Suomessa tieliikennelaki vaatii ajoneuvoilta katsastusta. Peruste on hyvin ymmärrettävä. Onhan kyseessä liikenneturvallisuuteen vahvasti vaikuttava asia, ja jos tien päällä saisi kurvailla millaisilla kotteroilla huvittaa, jarruitta tai muutoin vajaakuntoisena, olisihan se luonnollisesti vakava riski kansalaisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Siksi ajoneuvojen katsastus on hyvä asia. Mutta miksi emme voisi soveltaa samaa periaatetta myös valtionhallinnon tärkeimpiin elimiin? Yhtä tärkeää ihmisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle on, että myös ministerit ovat sellaisessa kunnossa, että toiminta Suomen hyvinvoinnin valtaväylillä on turvallista ja tointa hoitavat henkilöt siinä kunnossa, että he eivät voi aiheuttaa vaaratilanteita. Siksi olisi paikallaan katsastaa myös ministerit. Siispä tuumasta toimeen.

Millainen olisi katsastusinsinöörin tarkistuslista, kun tämä ohjaisi katsastukseen tulevan ministerin sisälle halliin? Ensin tarkistettaisiin pohja: onko ruostetta ja riittävä pohjakoulutus. Muutamalla napakalla vasaran napautuksella kyllä selviäisi, onko julkisuudessa annetuissa selityksissä aukkoja tai onko niitä yritetty peitellä. Myös päästöt mitataan. Ennen kaikkea on hyvä, että virallisesti koulutettu katsastusmies mittaa, millaisia päästöjä suusta ulos tulee ja toimivatko suodattimet. Suomalaiseen poliittiseen ilmapiiriin päätyy muutenkin hyvin paljon sitä huonontavia päätöksiä ja epäpuhtauksia, joten niiden määrä on hyvä rajoittaa. Aurauskulmat pitää tarkistaa. Ei ole hyvä, jos ministerin valtion ohjaus harittaa liikaa vasemmalle tai vääntää oikealle. Linja on oltava suora ja puolueeton. Myös renkaat pitää tarkistaa, erityisesti urasyvyys. Mikäli ministerin ura on mitattaessa liian kulunut, on vaara, että huonoissa liikenneolosuhteissa tämä saattaa hyvinkin ajautua metsään. Pukilla olevan ministerin pallonivelten kunto pitää testata siihen tehtävään sopivalla testerillä. Tämä tulee tehdä, vaikka ministeri itse vakuuttaisi asian makuuhuoneessa jo testanneensa. Valot ja vilkut tulee tarkistaa. Varsinkin naispuolisilla ministereillä on tärkeää, että mikään ei vilku. Valojen kohdalla kannattaa kiinnittää huomio siihen, että ministeri osaa todellakin valaista asioita. Joskus nimittäin havaitaan tilanteita, joissa vanhan sanonnan mukaisesti ministerillä on ollut “valot päällä mutta ei ketään kotona”. Tämä voi olla poliittisesti arveluttavaa. Myös valaisun väärä suuntaus voi häikäistä asioissa vastaan tulevien linjaa. Lasit pitää olla puhtaat, ministerin tulee nähdä eteensä selvästi. Jos säröjä on havaittavissa, niihin kannattaa ministerille suositella porausta. Tosin ei julkisesti, ettei leimaudu pehmoksi. Vöiden toiminta on tarkastettava, ettei tärkeissä tilanteissa, kuten puhujapöntössä, housut putoa. Tarkistetaan myös taustapeili, koska taaksepäin näkeminen on tärkeää perässä hiihtäjien varalle. Ja muutoinkin on hyvä tarkkailla sitä, minkä taakseen jättää. Näillä tarkastuksilla voidaan siis selvittää ministerin kuntoisuus ja varmistaa turvallinen eteneminen poliittisella uralla. On aina mahdollista, että tarkastuksessa löytyy jotain sellaista, josta inssi saattaisi lätkäistä ajokiellon, mutta ne yleensä saadaan sovittua poliittisessa vaikuttamisessa. Yleisempää on, että ministeri saa kehotuksen tehdä joitain korjauksia, joiden uudelleen näyttäminen yleensä unohtuu ja palaa mieleen vasta, kun seuraavat vaalit ovat tulossa. 

Ja aivan kuten autojen kohdalla, tuoreet ministeriyksilöt tarvitsee katsastaa vain kahden vuoden välein eli he saavat niin sanotun “pitkän leiman”. Vanhemmat yksilöt ovat usein jo leimautuneet toimiensa vuoksi ja heidät onkin syytä katsataa perusteellisesti joka vuosi.