Festivaalijunassa

Tervehdys täältä festivaalijunan vessasta. Olen tosiaan liikkeellä festivaalijunalla, matkalla – noh, en nyt sano minne tarkalleen, ettei mene mainostamisen puolelle. Mutta sanotaan, että erääseen merelliseen kaupunkijuhlaan.

Tämä festivaalijuna on tällainen museojuna. Veturina ihan oikea höyryveturi ja vaunut tummia, ajan patinoimia puuvaunuja. Juna on täynnä enemmän ja vähemmän festivaalihenkeä täynnä olevaa kansaa. Siis suomeksi sanottuna – juna on täynnä känniläisiä. Nimittäin eihän suomalainen festivaaleilla käy ilman, että menoa siivitetään alkoholijuomilla.

Ollen näin junan kuljettajan ja konduktöörin ohella ainoa selvinpäin oleva, päätin parkkeerata tänne junan vessaan. Tosin ei tämä reissu ihan ilman kommelluksia näköjään suju näin selvinkään päin.

Näissä entisaikojen junien vessoissa ei ollut mitään vesihuuhtelujärjestelmää. Pommi siis putosi aina reiästä suoraan kiskoille. Matkustajia vain ohjeistettiin pidättelemään asemien kohdalla. Siinä oli nimittäin riski, että jos liikkuvassa junassa teki asiansa juuri aseman kohdalla, niin tuotos saattoi junan ilmavirran mukana päätyä asemalaiturille. Ja talvella, kovilla pakkasilla, se saattoi jäätyä silmänräpäyksessä. Oli siis mahdollista, että asemalaiturilla käyskentelevä viaton asemanhoitaja tai junaa odottava ihmispolo saattoi saada osuman jäisestä murikasta.

Eikä se kovin esteettistä olisi ollut muutenkaan – nimittäin että asemalaiturin edusta olisi ollut täynnä ulostepalleroita.

Itselleni tämä suora putki kiskoille koitui siinä mielessä kohtalokkaaksi, että laskiessani housuja alas tipahti lompakko suoraan reikään. Siellä se nyt vartoo ottajaansa jossain kohtaa Inkeroisten ja Myllykosken välillä. Hittolainen!

Mutta onhan näin kesällä kyllä ihan mukavaa, varsinkin tällaisena kuumana päivänä, istua pöntöllä, jossa viileä kesäinen ilmavirta hyväilee arimpia paikkoja. Nykyajan käymälöissä – ja varsinkaan InterCity-junien vessoissa – ei ole sitä etua.

Ja kyllä tällainen höyryjuna huokuu entisaikojen kiireettömyyttä. Sitä aikaa, kun lippu vielä ostettiin asemalta, ihan aidosta lippuluukusta. Nykyajan nuoret eivät edes tiedä, mikä se on. Nykyään juna-asemilta saa kaikkea muuta paitsi junalippua. Ennen oli kukkakauppa, kahvila ja tavarasäilytys. Nyt on Ärrä, huumekauppiaat ja Filmtown.

Muistan lapsuudestani, kuinka asemalla oli vaaka, johon käytiin seisomaan ja laitettiin markka aukosta sisään. Vähän aikaa vaaka ruksutti ja sylkäisi sitten ulos pahvilappusen, jossa oli lyötynä seisojan paino ja vielä jokin mietelause. Nyt asemalla on vain rahaa pummaava liimanhaistelija tai teinejä, jotka vittuilevat. Semmoinen kehitys.

Eli mukava on täällä junan kyydissä matkustaa – tämä on tuulahdus menneestä. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, on sähköpistoke, että pääsisin lataamaan tätä puhelinta. Näyttää nimittäin siltä, että virta alkaa loppumaan.

On siis aika pyyh...

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olympialaiset kotikisat

Ja niin pärähti lähtölaukaus. Herätyskellon herättämä pariskunta pinkaisee matkaan. Vuorossa on kisa-aamun ensimmäinen alkuerä. Startti tapahtuu ja saamme jännittää, kumpi pinkaisee nopeammin vessaan. Makuuhuoneen oven kaarteesta selvittiin hyvin, ja nyt seuraavalla käytävän suoralla on erinomainen paikka kiihdyttää. Ja – mutta voi harmi – isä kompastuu mattoon ja se kostautuu heti. Eteisen chikaanissa äiti saa riittävän etumatkan ja ylittää vessan kynnyksen ensin. Näin ratkesi tämä taisto ja äiti pääsee ensimmäisenä antamaan dopingnäytteen vessanpöntölle. Hyvänä kakkosena maaliin tullut isä joutuu hetken varikkoalueella odottelemaan pääsyä tuota – hm – kakkoselle. Sitten siirrytään seuraamaan kutkuttavaa viestiä, jossa isosiskon on määrä herättää pikkuveli. Saapa nähdä, miten onnistuu. Näillä kilpailijoillahan on tuttuun tapaan aikaisempina aamuina ollut hieman vaikeuksia, on päädytty tukkanuottasille. Ja paikalle on jouduttu kutsumaan äiti erotuomariksi. Mutta nyt viesti näyttää mene...
Lue lisää

Ministerin katsastus

Meillä Suomessa tieliikennelaki vaatii ajoneuvoilta katsastusta. Peruste on hyvin ymmärrettävä. Onhan kyseessä liikenneturvallisuuteen vahvasti vaikuttava asia, ja jos tien päällä saisi kurvailla millaisilla kotteroilla huvittaa, jarruitta tai muutoin vajaakuntoisena, olisihan se luonnollisesti vakava riski kansalaisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Siksi ajoneuvojen katsastus on hyvä asia. Mutta miksi emme voisi soveltaa samaa periaatetta myös valtionhallinnon tärkeimpiin elimiin? Yhtä tärkeää ihmisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle on, että myös ministerit ovat sellaisessa kunnossa, että toiminta Suomen hyvinvoinnin valtaväylillä on turvallista ja tointa hoitavat henkilöt siinä kunnossa, että he eivät voi aiheuttaa vaaratilanteita. Siksi olisi paikallaan katsastaa myös ministerit. Siispä tuumasta toimeen. Millainen olisi katsastusinsinöörin tarkistuslista, kun tämä ohjaisi katsastukseen tulevan ministerin sisälle halliin? Ensin tarkistettaisiin pohja: onko ruostetta ja riittävä ...
Lue lisää

Kirkkoherranvirastossa

Terveiset täältä kirkkoherranviraston juuri uusitusta vessasta. Kuten olemme kaikki saaneet lehdestä lukea, varsin mittava uudistus kirkkoherranviraston tiloissa on nyt valmis, ja siksi päätän ensitöikseni tulla tutustumaan siihen, miten minunkin kirkollisverorahani on käytetty. – Ja paskat. En ole kirkollisveroa maksanut vuosiin. Sen verran epäonnistunut oli avioliittoni, että katson kirkon olevan siihen osasyyllinen. Mutta asiaan. Remontti on siis valmis, ja sain hyvän syyn tulla tiloihin tutustumaan, kun piti hankkia syntymätodistus. Nyky-yhteiskunta kun ei millään usko, että olen hengissä, ellei siitä ole painettua paperia. Sanonko mitä sillä voisi pyyhkäistä. Mutta olihan siis oiva syy tulla, ja täytyy sanoa, että kyllä täällä kelpaa kyykkiä. Ja hyvin harras tunnelma täällä vallitsee, kun toimitusta tehdessäni kuulen taustalla hiljaisen ja hartaan urkumusiikin soinnut. En ole täysin varma, tuleeko se jostain kaiutinjärjestelmästä vai onko salin puolella menossa jokin aamuhartaus. ...
Lue lisää