Pöndellä puuceessa

Terveiset täältä serkkupojan kesämökin ulkohuussista. Erehdyin lupautumaan mukaan tänne böndelle, kun serkku maalaili eteeni idyllisen kuvan Suomen kesästä, kauniista järvimaisemasta ja rennosta lekottelusta laiturin nokassa. – Ja paskat.

Töihin se minut tänne raahasi. Laituri pitäisi korjata ja ryytimaa kääntää. Maalia raaputtaa ja vene tervata. Saatana! Juuri tätä varten olen visusti vannonut, etten koskaan mökkiä hanki. Aina on jotain rassaamista. Ja meikäläiselle riittää, kun kotona eukko rassaa.

Onneksi tajusin heittäytyä muka huonovointiseksi, ja sillä varjolla olen vetkutellut kaikkea vähänkin raskaampaa. Mutta ei tämä ulkohuussissa pakoilukaan ole ruusuilla tanssimista. Joka helvetin hetki on joku inisevä ötökkä joko pistämässä tai tunkemassa jostain ruumiinaukosta sisään.

Kun oli ensimmäisen illan tappanut hyttysiä kuin hullu, niin Matti – tämä serkkuni – neuvoi muka loistavan tavan päästä hyttysten haitasta eroon. Käski juoda pullon kossua ja antaa hyttysten pistää oikein urakalla. Kuulemma sen jälkeen ei pistelyt enää haittaisi. Kissan jalkoväli!

Nyt on sitten saatanallisen kankkusen lisäksi koko vartalo niin puhki pistetty, että meikäläinen näyttää ihan tomaatilta – vartalo on yhtä punainen ja pinkeä. Ja kun muutenkin olen normaalia herkempi auringon paahteelle, niin nyt ei siedä yhtään olla auringossa.

Mökissä ei voi olla, kun heti alkaa serkun muija katsella lapiota ja meikäläistä vuorotellen sillä silmällä, että perunamaan kimppuun olisi syytä käydä. Tai sitten se suunnittelee meikäläisen hautaamista. Joko tai – istun siis täällä ulkohuussissa.

Toisaalta onhan tässä ihan aitiopaikalla tutustua kotimaan luontoon ja sen ihmeellisyyksiin. Sen verran on oppikoulun biologiantunneista jo aikaa, etten ensimmäistäkään ovenraosta sisään tunkevaa koppakuoriaista, heinäsirkkaa, toukkaa, hämähäkkiä, lutikkaa ja muuta inisevää muistanut nimeltä. Enkä varsinkaan sitä, että niiden kaikkein suurin tavoite niiden lyhyessä mutta sitäkin verenhimoisemmassa elämässä on ilmeisesti yrittää purra meikäläistä jonnekin alapään alueelle.

Voin hyvillä mielin kehaista, että omaa reaktioaikaa vessatoimissa on tullut treenattua – ja kellotettua uusi ennätys. Eilen meni rapiat seitsemän sekuntia istumisesta pyyhkimiseen ja housujen napittamiseen. Ja sinäkin aikana yksi hyttynen pisti suoraan persukseen ja toinen pall… noh, jääköön sanomatta.

Tänään laitoinkin taktisesti verkkarit ja meinaan kiriä ajan kuuteen sekuntiin.
Eli tästä se lähtee – änn, yy, tee, nyt – ja kuuden sekunnin päästä on aika pyyhkäistä.